Where the forest whispers -chapter II /

Hiljaa, Karjala kuiskaa -kappale II

Where the Forest Whispers - Chapter II

Chapter II gathers together the rest of the memories and tales told to me by others. It goes deep into the forest, where the gnomes, wolfwoman and los souls that were killed in the war, live. It brings to life the people that would otherwise be forgotten and long gone.

Time between the Dog and Wolf...Blue moment...Dusk...Dawn.... The time of the day when the shadows and colours disappear, when the stories become real and fairytales become true. If you are really quiet, you can hear the whispers in the branches, the forest speaking to you.

We are stories. If stories are not forwarded from one generation to the other, our future has no continuity. “The universe, somebody said, and I know now it is true, is made of stories, not particles; they are the wave functions of our existence. If they constitute the event horizon of our particular black hole they are also our only means of escape.” (Imaginings of Sand, Andre Brink, 1996)

Where the Forest Whispers tells the stories of the forgotten and empty houses and villages in North Karelia in Finland. Through these photographs, I give the stories a new life.

The countryside is deserting, people move into big cities and towns. For a long time, this has been the direction of migration. I grew up on the countryside, in a little village in North Karelia called Puso, right on the bottom of Koli, in a former village school. I have witnessed my neighbours dying or moving to the towns, seen houses being left to rotten as the youth grow up and move to the city. Places I grew up with do not exist anymore, the forest has taken over and only few people remember the stories. And soon also those few will be gone.

Where the Forest Whispers is a community art project, where the storyteller is in a equally important position to me. All stories are equally interesting, were they historical facts, legends or old believes. After hearing the story, I make my interpretation of it and create the image.

“Why demand the truth, whatever that may be, if you can have imagination?” (Imaginings of Sand, Andre Brink, 1996)

 

 

Hiljaa, Karjala kuiskaa

Aika koiran ja suden välissä... sininen hetki...iltahämärä... aamurusko...tiedäthän sen ajan kun varjot ja värit katoavat, tarinat alkavat elää, ja saduista tulee totta. Jos olet oikein hiljaa ja kuuntelet, metsä kuiskii sinulle.

Ihminen rakentuu tarinoista. Jollei tarinoita siirretä edelliseltä sukupolvelta seuraavalle, ei tulevaisuudella ole jatkuvuutta.”Maailmankaikkeus, joku on sanonut ja tiedän nyt sen pitävän paikkansa, on tehty tarinoista, ei hiukkasista; ne ovat meidän olemassaolomme aaltofunktioita. Jos ne ovat meidän oman mustan aukkomme tapahtumahorisontti, niin ne ovat myös meidän ainoa pakokeinomme.” (Brink, Hiekkalinna, 1996)

Tämän projektin avulla kerron Pohjois-Karjalan seudun muistoja ja tarinoita uudella tavalla: valokuvan kautta. Valokuvaamalla tarinoita voin tarjota useammille ihmisille mahdollisuuden jakaa yhteistä arkikulttuurista perintöä ja tiedostaa sen merkitystä tässä ajassa.

Maaseutu autioituu, ihmiset muuttavat kaupunkeihin. Tämä on jo vuosia ollut muuttovirran suunta. Olen itse kotoisin maalta. Olen kasvanut ja elänyt nuoruuteni Pohjois-Karjalassa Jeron/Puson alueella Kolin juurella, Pankavaaran entisellä koululla. Olen nähnyt lähiseutujen talojen tyhjenevän vanhusten muuttaessa kirkonkylään ja nuorten lähtiessä kaupunkiin. Kotiseutuni autioituu vuosi vuodelta ja jo nyt minä muistan paikkoja ja ihmisiä, joiden olemassaolosta ei enää ole merkkiäkään.

”Myytit pysyvät; miksi vaatia totuutta, mikä se lieneekin, jos on saanut mielikuvituksen.” (Brink, Hiekkalinna, 1996 )