Complete Portfolio
Hiljaa, Karjala kuiskaa
Aika koiran ja suden välissä... sininen hetki...iltahämärä... aamurusko...tiedäthän sen ajan kun varjot ja värit katoavat, tarinat alkavat elää, ja saduista tulee totta. Jos olet oikein hiljaa ja kuuntelet, metsä kuiskii sinulle.
Ihminen rakentuu tarinoista. Jollei tarinoita siirretä edelliseltä sukupolvelta seuraavalle, ei tulevaisuudella ole jatkuvuutta. ”Maailmankaikkeus, joku on sanonut ja tiedän nyt sen pitävän paikkansa, on tehty tarinoista, —ei hiukkasista—; ne ovat meidän olemassaolomme aaltofunktioita. Jos ne ovat meidän oman mustan aukkomme tapahtumahorisontti, niin ne ovat myös meidän ainoa pakokeinomme.” (Brink, Hiekkalinna, s. 411)
Tämän projektin avulla kerron Pohjois-Karjalan seudun muistoja ja tarinoita uudella tavalla: valokuvan kautta. Valokuvaamalla tarinoita voin tarjota useammille ihmisille mahdollisuuden jakaa yhteistä arkikulttuurista perintöä ja tiedostaa sen merkitystä tässä ajassa.
Maaseutu autioituu, ihmiset muuttavat kaupunkeihin. Tämä on jo vuosia ollut muuttovirran suunta. Olen itse kotoisin maalta. Olen kasvanut ja elänyt nuoruuteni Pohjois-Karjalassa Jeron/Puson alueella Kolin juurella, Pankavaaran entisellä koululla. Olen nähnyt lähiseutujen talojen tyhjenevän vanhusten muuttaessa kirkonkylään ja nuorten lähtiessä kaupunkiin. Kotiseutuni autioituu vuosi vuodelta ja jo nyt minä muistan paikkoja ja ihmisiä, joiden olemassaolosta ei enää ole merkkiäkään.
Nyt meneillään olevassa Hiljaa, karjala kuiskaa -projektissa käsittelen pohjois-karjalaisten ihmisten muistoja ja tunteita, jotka liittyvät heidän asuinseutuihinsa. Työskentelen dialogisesti. Haluan projektin olevan vuorovaikutuksellista työtä kohteeni ja itseni välillä; kerään tarinoita tuntemiltani ja tuntemattomilta ihmisiltä, he kertovat minulle tarinansa, vastavuoroisesti minä kuuntelen, ja pyrin omalla tavallani tulkitsemaan ja kertomaan näitä muistoja ja tarinoita eteenpäin.
Esillä olevat kuvat ovat prologi teokselle. Teos on laaja tarkoituksena on lopulta kattaa lähes koko Pohjois-Karjalan seutu jaettuna pienempiin kappalaisiin.
”Myytit pysyvät; miksi vaatia totuutta, mikä se lieneekin, jos on saanut mielikuvituksen.” (Brink, Hiekkalinna, s. 411 )
