Hetkiä kun kamera ei katso

Aamu, ulkona on pilvistä, mutta harmaa valo piirtyy silti ikkunan edessä seisovaan naiseen. Nainen seisoo valkoiseen villatakkiin kääriytyneenä, kirkkaan vihreissä villasukissa ja katselee pieni hymynkaare huulillaan ulos. Hänen katseensa seuraa Esikoista ja Kuopusuta jotka juoksevat Puolison tekemän kartan kanssa kohti viikunapuuta. 

Joulukalenterin luukusta tuli aamulla aarrekartta. Nainen on jo lasten kanssa kertaalleen hakenut oikean aarteen viikunapuun juurelta, mutta Esikoinen halusi uusia leikin Puolison kanssa. Nainen hymyilee ja katselee kuinka Esikoinen nostaa kaksi pientä lahjapussia puun takaa esille. Toisessa on hänen kameransa, toisessa Kuopuksen leikkiauto. Puoliso hymyilee. Kumartuu halaamaan lapsia. Pyöräilykypärä osuu Kuopusta päähän. Nainen ravistelee kevyesti päätään ja haroo lyhyitä punaisia hiuksiaan. Puoliso lähtee töihin. On tiistai. Päivä on alkanut. 

Moottoritie. Viisi kaistaa. Edessä kukkulat. Aurinko pilkistää pilvien seasta. Sininen taivas näkyy viiltoina revenneiden pilvien lomasta. Autot ajavat kovaa, kukin kohti omaa määränpäätään. Pieni henkilöauto ajaa pitkin carpool kaistaa. Takapenkillä kaksi pientä poikaa, toinen lukee kirjaa toinen kuuntelee musiikkia joka soi autossa kovalla. Nainen ajaa katse tiessä, katse kukkuloissa. Hän naputtaa rattia radiosta tulevan Joan Jettin “I hate myself for loving you” kappaleen tahtiin. Ehkä laulaa ihan vähän mukanakin. Hetki on ajaton, paikaton. On päättymmättömän oloinen moottoritie, kovaa ajavat autot, kukkulat, aurinko ja musiikki. Äiti ja kaksi lasta. Pienessä kuplassa.

 

Jumppatunti päättyy. Paikalle kokoontueet kolme Suomalaisäitiä lapsineen purkautuu kaaoksen keskellä ulos betoniselle parkkipaikalle. Tunnissa on ehditty pikaisesti vaihtaa kuulumiset. Lapset ovat riehuneet, pomppineet ja roikkuneet tangoissa ja renkaissa. Puetaan vielä hupparia. Kenkää. Yksi äiti lähtee jo kotiin lapsensa kanssa. Toiset kaksi jäävät vielä syömään lounasta. Siihen parkkipaikalle. Siihen betonille. Leväyttävät kassit auki ja kaivavat ruuat termareissa lapsille esiin. He puhuvat lapista. Ruuasta. Ei mistään. 
Punatukkainen nainen istuu kylmällä betonilla, poimii banaaninpalasia rasiasta ja kuorii niitä. Katselee neljän blondin lapsen kiipeilyä kaiteella. Nojaa päätään samaiseen kaiteeseen. On. Hengittää. Jakaa hetken hiljaisuutta toisen äidin kanssa, keskellä teollisuusaluetta. Jostain kantautuu marihuanan hajua. Parkkipaikan läpi ajaa vihreä kolhiintunut pakettiauto. Jostain kuuluu meksikolaista musiikkia. Lapset juoksevat ja nauravat. Ihan kohta on aika lähteä kotiin. 

Talo on hiljainen. Kuopus nukkuu päiväuniaan omassa huoneessaan, sinisen viltin alla. Esikoinen istuu sohvalla ja lukee kirjaa. Nainen tekee olohuoneen matolla pilatesta, hän hengittä sisään, ulos, liikkeiden tahdissa. Ulkona orava katselee poikaa ja naista ikkunan läpi. Taivas on harmaa, valo on tympeä. Nainen istahtaa pojan viereen sohvalle. Kysyy mitä hän lukee. Poika näyttää Tatu ja Patu kirjaa. Luetaan hetki yhdessä hän pyytää. Nainen jää tasaamaan hengitystään, ottaa pojan kainaloon. Lukee hetken hänen kanssaan kirjaa. Orava jatkaa matkaa. 

Nainen pukee Kuopukselle housuja olohuoneen matolla. Esikoinen heiluttaa kameralaukkuaan, pyörii vinhasti ympäri ympäri. Laukku kieppuuheiluu liikkeen voimasta. Nainen sanoo Esikoiselle että ei ihmisten lähellä, mene kauemmas. Hän kumartuu laittamaan sukkia Kuopuksen jalkaan kun laukku mätkähtää kipeästi naista ohimoon. Kyyneleet kirpoavat hänen silmiinäs ja hän kääntyy äkäisesti ja ärähtää tumamlla äänellä Esikoiselle. Esikoinen pysähtyy ja säikähtää. Nainen ymmärtää olleensa liian äkäinen ja tuntee omantunnon piston sydämessään. Kipu sykkii ohimossa ja omatunto lyö sydämessä. Minä sanoin, ei saa ihmisten lähellä koskaan heilua minkään kanssa. Ymmärrätkö. Esikoinen purskahtaa itkuun. Pyytää anteeksi. Nainen hengittää hetken ja ottaa Esikoisen halaukseen. Sanoo ettei haittaa. Mutta että se sattui. Sattui kovaan. Ei saa heilua. Ymmärätkö.
Kuopus rakentaa palikoista tornia. 

Taivaanrannassa näkyy kaistale vaaleanpunaista. Hämärtää jo vähän. Nainen ja lapset seisovat kirjaston edustalla. Lapset haluavat leikkiä pöllöpatsailla. Nainen katsoo ajatuksissaan poikia ja valoa. Miettii iltaruokaa. Miettii huomista. Kuopus kiipeää pöllön päälle ja kumartuu eteenpäin. Nainen parahtaa hänen nimensä ja refleksinomaisesti syöksähtää lapsen luo ja saa hänestä kiinni ennekuin hän tipahtaa asfaltille. Naista väsyttää. Pitäisi olla tarkempi. Pitäisi olla valppaampi. Hän tuntee ihmisten katseet selässään. Ravistelee syyllisyyden pois harteiltaan. Ei nyt. En suostu. Hän sanoo itselleen. Suoristaa selkänsä ja nousee ylös. Lapset juoksevat jo edellä kohti leikkipuistoa. 

 

On pimeä. Puiston lyhtymäiset valot syttyvät yksi toisensa perään palamaan. Nainen työntää rattaita joiden kyydissä on kaksi lasta, kaksi pyörää ja iso painava kassi kirjoja. Parvi naakkoja lentää puiston yli huutaen iltahuutoaan. Nainen työntää rattaita ja kuuntelee lasten puhetta. He pysähtyvät liikennevaloihin ja ylittävät suojatien. Katuvaloja on vähemmän. Talojen edessä on valaistuja joulukoristeita. Ränneihin on ripustettu jääpaloja simuloivia valoja. Katu on hiljainen. Nainen on hiljaa. Lapset ovat hiljaa. Yht äkkiä edessä olevassa risteyksessä seisoo peura. Peura katselee kolmikkoa suurilla silmillään ja haistelee tuulta. Sitten se kääntyy ja jolkottaa hitaasti risteyksestä vasemmalle, taakseen katsomatta. 

 

Lasten iltamenot. Hampaat pesty. Yöpaidat päällä. Kirjat valittu. Nainen tulee sanomaan hyvää yötä. Puoliso istuu sängynlaidalla, valmiina lukemaan iltasadun ja laulamaan iltalaulun. Nainen kumartuu painamaan suukon puolison otsaan. Sulkee hetkeksi silmänsä. Hengittää tuttua tuoksua. Aistii tutun lämmön. Silittää puolisoa poskesta ja katsoo hetken silmiin. Ei sanoja. Vain kosketus. Katse. 

 

Yö. Nainen ja mies makaavat peittojen alla. Hengittävät yhteistä pimeyttä. Nainen tuntee miehen käden painon kyljellään unen läpikin. Talo on hiljaa. Ulkona täysikuu paistaa pilvipeitteen läpi luoden kelmeää valoa puutarhaan.
Viikunapuun ali kävelee pesukarhu. 

 

© all rights reserved
Annuska Dal Maso
annuska@annuskadalmaso.com