"Koska minäkin haluan olla hyvä. Minäkin haluan isona osata tykätä kaikista. Ihan niinkuin pääsiäispupu"

Rasisimin vastainen viikko tuli ja meni. 

Pohdin kovasti, että haluaisin sanoa sanasen aiheesta minäkin, mutta samaan aikaan perheeseemme iski enterorokko, ruokamyrkytys ja hajonnut läppäri. 

Joten jäi sitten sanaset sanomatta. 

Tässä kuitenkin muutama sananen jotka liippaavat hieman tuota aihetta.

Viime viikonloppuna, pääsiäisenä, piilotin pojillemme perheeni perinteen mukaan pääsiäiskorit puutarhaan. Tarinan mukaan pääsiäispupu piilottaa nuo korit. Tämän tarinan kerroin myös lapsille. 

Kuopus oli asiasta lähinnä ihmeissään, tuskin hän tarinaa ymmärsikään. 

Esikoisemme kuitenkin pälyili minua alta kulmien ja huomasin jo heti alkumetreillä, että hän ei kyllä osta tätä tarinaa lainkaan. Suuri kysymys oli "miksi pupu piilottaa niitä munia /koreja pihalle"

Pyysin isäni apua ja hän selvittikin minulle tarinan alkulähteet. 

Lapselle yksinkertaistettuna selitin että ennen paastottiin aina ennen pääsiäistä ja silloin ei saanut syödä munia, joten kun tuli pääsiäinen ja sai taas syödä munia pääsiäispupu piilotti värikkäitä munia lasten iloksi puutarhaan. Nykyään osataan tehdä munia myös sokerista ja sulkaasta joten pääsiäispupu piilottaa nyt niitä lasten iloksi, ja välillä myös pehmotipuja tai muna-autoja.

Jäbä kuunteli minua keskittyneesti, oli hetken hiljaa ja kysyi sitten epäilevästi "miksi se pääsiäispupu on meille kiltti? Miksi se haluaa ilahduttaa meitä?"

Selitin kärsivällisesti, että pupu haluaa vain ja ainoastaan puhtaasti tuoda iloa lapsille. 

Tämän ymmärtäminen oli pojalle äärimmäisen vaikeaa. 

Minulle oli pysäyttävää kuinka epäileväinen hän oli sen suhteen, että tarinan pupu ei halua mitään vastalahjaa tai, että meidän ei tarvitse tehdä mitään pupulle, ei edes maksaa. 

Selitin, että teenhän minä ja puolisoni ja mummit ja ukkikin kaikkea hyvää ja kivaa pojille ihan vain puhtaasta ilosta. Jäbällä oli tähän välitön vastaus "Teidän kuuluu tehdä niin koska te tykkäätte meistä. Mutta se pupu ei tunne meitä, se ei voi tykätä meistä."

Jäin miettimään kuinka monessa perheessä näitä keskusteluita ei käydä. Kuinka moni lapsi kasvaa ajattelemaan että toiselle voi tehdä hyvää vain jos toinen tekee ensin meille hyvää, tai jos siitä maksetaan. Täältäkö osittain kumpuaa suvaitsemattomuus, empatian puute ja kyvyttömyys nähdä toisten hätä?

Koen että meidän vanhempien tehtävä ja velvollisuus on opettaa lapsillemme hyvyyttä. 

Hyvyyttä joka ei kysy palkkaa tai vastapalvelusta. Hyvyyttä joka ei katso rotuun, uskontoon eikä kansalaisuuteen. 

Meidän tehtävämme on opettaa ja kasvattaa lapsemme näkemään ja hyväksymään hyvyys, ottamaan sitä vastaan ja jakamaan sitä toisille. Olemaan hyvä ihmisille, eläimille ja ympäristölleen. 

Ja uskon, että osana tätä velvollisuutta on käydä näitä pitkiä, osittain paikallaankin junnaavia keskusteluita, jotka toki olisi helpompi ohittaa vain olan kohautuksella tai menemällä lapsen mielikuvan mukaan. 

Mutta jotta tästä maailmasta tulisi parempi paikka, jotta meidän lapsilla, ja lapsiemme lapsilla olisi vielä paikka jossa elää ja hengittää, on meidän velvollisuutemme käydä nämä keskustelut. Kasvattaa, vakuuttaa ja näyttää esimerkkiä hyvyydestä.

On meidän velvollisuutemme auttaa hädässä olevia ilman vastapalvelusta. On meidän velvollisuutemme puuttua rasismiin, olla hyväksymättä sitä, sanoa ääneen ei.

On meidän velvollisuutemme viedä kodittomalle ruokaa. 

On meidän vastuullamme, että kasvatamme tulevasta sukupolvesta empaattisemman, vahvemman ja rohkeamman kuin mitä me olemme. 

Ja vain näyttämälle esimerkkiä me voimme tämän saavuttaa.

Teeman parissa jatkoimme keskusteluita useamman päivän ajan, ja luulen että lopulta poikamme ymmärsi, että hyvää voidaan tuottaa toiselle myös puhtaasti siksi että niin kuuluu tehdä.

Muutama ilta sitten nukkumaan mennessä poika sanoi " Mami, käyhän se pääsiäispupu myös sen miehen luona puistossa? Sen jolla ei ole omaa kotia. Koska jos ei käy, niin minä vien hänelle minun loput pääsiäiskoriasiat." Kysyin miksi hän näin haluaisi tehdä. Vastaus nosti kyyneleet silmiini "Koska minäkin haluan olla hyvä. Minäkin haluan isona osata tykätä kaikista. Ihan niinkuin pääsiäispupu"

Jos 3-vuotias poika osaa pyrkiä empatiaan, asettaa tavoitteekseen välittää. Niin pirulauta osaamme me aikuisetkin. 

Katsokaa ympärillenne ja välittäkää.

© all rights reserved

Annuska Dal Maso

annuska@annuskadalmaso.com